Ratamestarin pohdiskeluja koejuoksujen jälkeen (21.05.2018):

Koejuoksut on päästy juoksemaan varsin lämpöisissä olosuhteissa. Maastoa kehuttiin jälleen kerran ja mikäpä on kehuessa, kun kulkua haittaavaa talousmetsäjätettä ei juurikaan ole. Mutta asiaan:

Kilpailumaasto jakautuu karkeasti kolmeen eri tyyppiin: on hyväkulkuista kangasmetsää, on soiden rikkomia kallioalueita ja helmenä erittäin pienpiirteinen suo-kallioalue. Avokallioita ei juurikaan ole eli suokasvillisuus pitää huolen siitä, että reisillä on koko ajan sopivasti pientä jumppaa. Kulkukelpoisuus on yleisellä tasolla siis hyvää luokkaa, mutta maastopohja vastaavasti hidastaa menohaluja. Korkeuserojakin on, joten suunnistajan hapenottokykyä tullaan koettelemaan - varsinkin jos lämpötilat ovat hellerajan tuntumassa. 

Vaikka alueen pienpiirteisyys olisikin antanut mahdollisuuden kikkailla rastipisteiden kanssa, ei siihen toivottavasti ole sorruttu. Suunnistaa toki täytyy ja siinä maaston pienpiirteisyys toivottavasti antaa mukavan lisähaasteen suunnistajalle. 

Totuuden nimissä on todettava, että kartan alueella on tehty jonkin verran harvennustyötä. Niiden ei kuitenkaan pitäisi suunnistajien reiteille osua tai ainakaan liiemmin häiritä, jos toteutus on yhtään sinne päin. 

Yhteenveto voisi olla jotakin seuraavaa: nyt on tarjolla harvinaista keskisuomalaista herkkua. Tämä maasto ei jätä kylmäksi ja koejuoksujen perusteella radatkin ovat sopivan haastavia.

Eli nyt nastareita kiillottamaan: Tanssikallio-rastit kutsuvat.

 


 

JRV:N KANSSA YHTEISTYÖSSÄ:

 

 

 


JÄMSÄ

 

Powered By Drupal