Kilpailumaasto sijaitsee metsätalousalueella, mikä näkyy suunnistajille niin hyvässä kuin pahassa. Pääsääntöisesti suunnistajat pääsevät nauttimaan kohtuullisen hyväkulkuisista metsistä eli joskus aikanaan harvennetuista maastoalueista. Hyvien ja jopa hienojen alueiden vastapainona on sitten vihreää. Tuota mystistä väriä, joka aiheuttaa pientä päänvaivaa suunnistajille. Näin loppusyksystä näkyvyys ja kulkukelpoisuus niissä ovat kuitenkin kohtuullisella tasolla.

​

Maapohja on pitkälti hyvää, mutta erilaisten varpukasvien peittämää. Ehkä hieman suomaista, vaikkei aina välttämättä suoalueilla oltaisikaan. Tuo varpukasvillisuus tekee etenemisen paikka paikoin hitaaksi ja raskaaksi. Mukavasti loikoteltavia laajoja avokallioalueita ei juurikaan ole. Pohja ei ole erityisen kivikkoista, joten siinä mielessä kulkukelpoisuus on hyvä. Kivikkoisimmat alueet on merkitty karttaan.

​

Maasto on mäkistä ja korkeitakin kohtia löytyy. Silti paikalliset korkeuserot ovat maltillisia. Noususummat lienevät keskimääräisiä – miesten pääsarjalla n. 720 m.

​

Menneen kesän jäljiltä heinikkoisuus on paikka paikoin runsasta. Tämmöisiä heinittyneitä alueita voivat olla erilaiset aukot, vanhat traktoriurat ja muut vastaavat aukeat kohdat. Alueet ovat onneksi paikallisia, joten suurta harmia niistä suunnistajille tuskin on.

​

Metsätalousalueella kun ollaan, niin myös taimikoita löytyy. Niistä osa on merkitty kielletyiksi alueiksi. Noita kieltoja on syytä kunnioittaa, vaikka se tarkoittaisikin etenemistä huonokulkuisemmassa maastossa. Kielletyn alueen nauhaa on laitettu kriittisimmille alueille. Nämä kohdat on merkitty karttaan (kilpailuohjeessa on tähän liittyvä lisäys).

​

Kilpailumaastossa on tehty myös hakkuutoimintaa karttojen painatuksen jälkeen. Syntyneet uudet aukot on merkitty mallikarttoihin.

Niistäkin huolimatta levollisin mielin suunnistaja voi olla. Hyvää ja paikoin haastavaa maastoa on näissä erikoispitkien matkojen kisoissa tarjolla.

 

Kisaterveisin

-Jorma Jussila ja Panu Kärkkäinen-