SMEP 2022 - ratamestareiden turinoita

05.10.2022:

Emmehän me malttaneet olla pois metsästä. Tällä kertaa maastokäynnin (teko)syyksi valikoitui rastipukkien virittäminen online-leimasimia varten. Jokin addiktio varmaankin. 

 

Ja hieno hetki oli se, kun saatoin todeta, että se härpäke otsalla ei tullut turhaan mukaan - fiilikset aivan tapissa. 

28.09.2022:

Vielä on pari viikkoa h-hetkeen. Tässä vaiheessa ratamestarityöt alkavat olla takana päin ja muut toiminnot ottavat komennon kisojen suhteen itselleen. 

Rastipukit on tehty. Suurimman osan ahkeroi rastipukkiryhmä, mutta kyllä ratamestaritkin oman panoksensa talkoisiin antoivat. Ohessa on ratamestarin oppitunti aiheesta luomupukki ja sen tekeminen. Lastu lensi - ärräpäät onneksi eivät.

IMG-20220922-WA0001.jpg
IMG-20221005-WA0003.jpg
IMG_20220922_183614_edited.jpg

Hirvikärpäsiäkin on havaittu: toisilla alueilla enemmän ja toisilla vähemmän. Sitten on ollut ns. katastrofialueita, joissa niitä on ollut enemmän kuin laki sallii. Syksyn edetessä ja ilmojen kylmetessä niiden määrä onneksi on vähenemään päin. Kisaviikonloppuna toivottavasti ovat suuri harvinaisuus.

 

Seuran pääjoukkueen maavalmentaja on todennut, että suunnistus on kestävyyslaji. Tämä tuli mieleen, kun mietin kisamaastoa ja sen fyysistä kuormittavuutta. Itse kukin joutuu omassa sarjassaan varmasti tekemään töitä matkan etenemisen eteen. Toisaalta, suunnistus on myös taitolaji eli pelkällä vauhdilla ei pärjää. Tai kuten eräs rastipukkiryhmän jäsen totesi: "kyllä on haastavia rastipisteitä". No, rastit kyllä varmasti löydetään (onhan ne karttaan merkitty), mutta varsinkin pienipiirteisimmillä alueilla suunnistustaitoa koetellaan. Hyvän kisan aineksia - eikö vain. 

 

Enää ei siis kannata epäröidä kisaan osallistumisen kanssa vaan pistää ilmoittauminen reilusti menemään. Sitten vain viilailemaan tennareiden nastoja kisaterään, miettimään kisapäivän kilpailuasua ja jänskättämään, että mitä ihmettä sieltä oikein on tulossa. 

Kisaterkuin 

-Jorma-

......................................................... 

Tästä se lähtee. Tuo tuli mieleen, kun aloin kirjoittamaan tätä ensimmäistä päivitystä aiheesta SM-erikoispitkä Jämsän Turkinkylällä 15.10.2022. Tämän palstan teksti ei ole haudanvakavaa - kaikenlaisia aatoksia matkan varrelta enemminkin.

Turkinkylän maasto on parhaimmillaan kertakaikkisen upeaa. Kartoittaja Timo löysi yhtäläisyyksiä Kainuun korpiin ja testijuoksija Merja puolestaan Kolin vaaroihin. Aika hienoa, eikö vain. Suunnistajan paratiisi? Ei sentään ihan, sillä metsätalousalueella kun ollaan, lähes kaikkea löytyy. Mutta toivottavasti enimmäkseen sitä upeaa. 

Moni on varmaan erilaisia karttasivuja selatessaan jo huomannut, että kisa-maastossa on mäkiä ja erinimisiä vuoria. Penkkaa siis riittää. Tai kuten oheisista maisemakuvista huomataan: korkealla kun ollaan, niin kauas näkee. Jotenkin kuvittelisin, että jos sääolosuhteet eivät aivan hurjia kisojen aikana ole, niin kenellekään ei pitäisi matkan varrella kylmä tulla. Ja vielä ehtii keräämään lenkki- tai metsäkilometrejä alle, jotta kroppa olisi iskussa itse kisojen aikana. 

Testijuoksujakin on tehty. Jostakin ihmeellisestä syystä ensimmäiset vedot suunnistettiin ensi lumen aikaan viime marraskuun lopussa seuran "junnu"kaartin voimin. Olosuhteet olisivat päivän valoisuutta lukuunottamatta olleet liki täydelliset erääseen keski-Suomen yösuunnistustapahtumaan eli Kurko-cuppiin. Mutta pari vetoa pojat tekivät eli menon ja paluun. Hyvät spekulaatiot saatiin näistäkin.

 

Maisemakuvan ja testijuoksun alkubriifauksen välissä oli vain vajaat kaksi viikkoa eli äkkiä olosuhteet muuttuivat. 

kisaterkuin 

-Jorma-

IMG-20220913-WA0010_edited.jpg